Projektiopintoihini sain kaksi tuotteiden tuunaukseen liittyvää asiakastyötä, ensimmäinen oli ruokapöydän tuolien verhoilun uusiminen. Tähän suunnittelimme asiakkaan kanssa sopivan värin sekä materiaalin ja laskin tarvittavan kangasmenekin.
Koska tuoleihin ei tarvinnut muuta päivitystä tehdä, sain vain istuin osta mukaani asiakkaan luota, hyvä näin koska "työskentelytilani" oli pieni asunto, joten kuuden tuolin säilytys projektin ajan olisi tuonut turhaa lisätungosta.
Aloitin poistamalla vanhaan verhoilun niitit, joita löytyi reippaat vajaa tuhat kappaletta. Muutaman päivän sainkin muistella verhoilun oppeja hyvine ja huonoine puolineen. Istuinten pehmuste oli hyvässä kunnossa ja pysyi mallissaan, joten sitä en vaihtanut, käytin vanhaa päällystä muottina uusille verhoilukangas paloille.
Viimeinen vaihe oli uuden kankaan nitominen paikalleen, tähän puuhaan otin työtilakseni kellarimme, koska niittipyssyn pauke ei ole kerrostalon mukavimpia ääniä, varsinkaan paukkeen kestäessä pari päivää.
Asiakkaan kankaasta jäi tietenkin suurehko ylimääräinen suikale, vaikka kuinka menekkiä yrittää järkeistää, mutta joskus mittoja ei voi liikaa kutistaakaan. Halusin käyttää jämäkankaan johonkin hyödylliseen ja tein asiakkaalle tuoleihin sopivat tabletit pöytään, kangas on kuitenkin kestävää ja likakaan ei tartu hipaisemalla hyvään verhoilukankaaseen.
Todella hauska projekti mielestäni, vaikka muistinkin miten niskat ja kädet jumittavatkin mojovasti tällaisen verhoiluprojektin jälkeen. Ainoa kunnon miinus oli ompelukoneeni kompressorin poksahtaminen kesken tablettien ompelun, mutta päädyin lopulta ostamaan huippilaitteen ja annoin 30 vuotta vanhan Berninan jäädä kokonaan eläkkeelle.
Toinen tuunausprojektini oli asiakkaan Ikea-lipasto, joka oli vanhaa mallia eli täysin käsittelemätöntä mäntyä. Pinta oli mukavan karhea jo valmiiksi ja kulumia sekä osumia oli siellä täällä. Asiakas toivoi valkoista kulunutta lipastoa ja antoi vapaat kädet suunnittelulle. Päätin maalata lipaston valkoiseksi ja vahata kannen sekä nupit tummanruskeaksi, koska asiakkaalla oli toinen lipasto samanlaisella värityksellä.
Valkoista maalia laitoin kaksi kerrosta ja hioin välissä pitävyyden mutta myös kuluneisuuden vuoksi. Osan kohdista, kuten kulmia ja nuppien ympäristöä, hioin alusta asti melkein puuhun asti, jotta niiden kuluneisuus olisi muita paikkoja huomattavampi.
Kannen vahasin sudin kanssa ja sain siihen eläväisen pinnan, nuppien kanssa jouduin hetken pohtimaan kuivumistapaa ja miten saisin niistä sopivan kuluneet. Lopulta dippasin koko nupin vahaan ja sudilla otin ylimääräiset vahat pois valumasta. Kuivumaan laitoin nupin ruuvista sieneen pystyyn.
Lopputuotteen päälle en laittanut enää vahaa tai muuta koveketta, sillä halusimme tuotteen kuluvan helposti, tason vaha kuitenkin suojaa päältä käytettävää pintaa ja kaikki pinnat ovat pyyhittävissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti