Työharjoittelu Ideal Keittiöillä - työmaa

Työharjoittelussani pääsin suunnittelun lisäksi pukemaan työvaatteet päälle ja käymään käsiksi keittiön runkoihin. Tämä osuus harjoittelusta oli erittäin opettavaista, jotta tajusi miksi mikäkin osa oli lisättävä suunnittelmaan, miksi tässä rungossa on juuri nämä saranat ja miltä katon ja ylimmän kaapin välinen aukko näyttää tässä ja tuossa mitassa.

Olin asiakkaan asunnon remontissa Avant Kalusteiden asentajan Jounin kanssa, joka hoiti kyseistä työmaata. Aloitimme tyhjentämällä vanhan keittiön rungot ja ilmaantuneet roskat pakettiautoon ja ajoimme Kujalan kaatopaikalle, jossa lajittelimme kaikki tulleet jätteet oikeille alueilleen.

Asunnon tyhjentämisen jälkeen tein asunnon pintojen pohjatöitä, kuten pakkeloin olohuoneen seinän reikiä sekä keittiön yläkaapistojen takaa paljastuneen röpelöseinän tasoitusta. Pienessä asunnossa ja katonrajassa kesähelteellä oli oikein mukava työskennellä ja tulikin vanha kopinrakennus koululla mieleen. 

Jounin ohjauksessa pääsin kasaamaan ja kiinnittämään asunnon keittiön rungot, hetken tutkailin ja pyörittelin paloja ja ihmettelin reikien määrää, mutta Jounin selkeät ohjeet mistä aloittaa ja miten kaikki osat toisiinsa sopivat auttoivat paljon. Ensimmäisen rungon kasauksen jälkeen sainkin palat jo ihan oikein ihan itse yhteen. Muutamassa rungossa jouduin käyttämään valinnaisia menetelmiä kuten istu päälle, koska pelkkä nyrkillä naputtelu ei enää riittänyt.

Yksi tärkeimmistä opeista taisi olla takaseinämän kiinnitykseen liittyvä "niittaa kulmat ensin ja varmista että runko on suora". Yksikään kaappi ei siis ollut vino asennettaessa. Tässä hommassa mielestäni on tärkeää tehdä alusta asti tarkasti niin missään työvaiheessa ei tarvitse pakittaa ja tehdä uudestaan, kyllä se työskentely nopeutuu kun tulee rutiinia.

Runkojen kasauksen jälkeen ne asennettiin paikoilleen, laitettiin jalat oikeaan mittaan ja rungot suoraan. Vetolaatikoiden kasaus ja paikalleen poraus oli myös tässä kohdin aiheellinen, opin jälleen mitä mikäkin reikä paloissa tarkoitti ja miten laatikot irroitettiin ja asetettiin paikoilleen.

Yläkaappien asennus seinälle oli jännittävin vaihe, vaikka tuotteet ovatkin suht kevyitä, niiden asentaminen pelkän tukipuun kanssa ei ole mieluisinta puuhaa. Omaksi onnekseni sain tehdä asennukset työparin kanssa. Jouni selitti mistä kannattaa aloittaa ja millä kiinnitysvälineillä mikäkin pysyy eri materiaaleissa kiinni.

Koska olin itse suunnitellut keittiön, tiesin mikä runko uunille oli, kuinka monta sivupalaa tarvitsimme ja mihin kohtaan tuli lyhennetty täytepala. Näitä ja sokkeleita kävimme myös leikkaamassa yrityksen varastolla. Mielestäni kaikkien suunnittelijoiden tulisi tehdä myös asennuksia, jotta moni asia olisi selkeämpi itselle ja myös helpompi tarvittaessa selvittää asiakkaalle.

Jouni teki vielä keittiön jälkeen pintamateriaalien asennuksen valitsemillamme tapeteilla, maaleilla ja laminaateilla, tästä projektista kerroinkin edellisessä postauksessani. Lopputuloksesta en päässyt kuvia ottamaan, koska olin jo uusien projektien kimpussa.

Työharjoittelu Ideal Keittiöillä - suunnittelu

Aloitin työharjoitteluni Lahden Ideal Keittiöillä (Avant Kalusteet ja Remontit) heti kesäloman alkaessa, suoritin yhdellä kertaa molemmat syys- ja kevätharjoittelumme. Ensimmäinen viikkoni meni rauhallisissa merkeissä piirto-ohjelmaan tutustuessa ja seuratessa yrittäjän toimia asiakkaiden kanssa.

Toisella viikollani pääsin jo oikeiden keittiöiden kimppuun, käyttämämme Fusion Planit ohjelma oli mielestäni helppo käsiteltävä ja sainkin keittiöt yrittäjän hämmästykseksi nopeasti kasaan. Keittiöiden ja kylpyhuoneiden suunnittelu oli mielestäni siitä mukavaa, että niissä on tietyt raamit (mitat ja huoneiden malli) joiden puitteissa toimia, mutta luovuuden käytölle (tilan hyötykäyttö, materiaalit ja värit) on kuitenkin tilaa.

(Kuva: www.fusion.com)

Fusion Planitin avulla mallinnettiin huoneen mitoitus, ikkunoiden ja ovien paikat ja näiden speksien myötä sommiteltiin ohjelmassa olevilla kalusteilla toimiva ratkaisu. Ohjelma sisälsi kaikki yrityksen käyttämät kalustemallit ja koot, joita pystyi myös tarvittaessa muokkaamaan. Aina pyrittiin käyttämään kuitenkin standardikokoja, jotta asiakkaalle ei tulisi lisälaskua kokomuutoksista ja tilat päästäisiin myös nopeammin rakentamaan.

Sommittelun jälkeen tilaa pystyi tekemään houkuttelevammaksi lisäämällä kuvaan elementtejä, jotka tekivät kyseisestä keittiöstä asiakkaalle oman näköisen. Jos asiakkaalla oli tammiparketti, voitiin kyseinen lattiamateriaali lisätä ohjelmaan tai seinän väri pystyttiin muokkaamaan välitilalaatoituksineen oikeanlaiseksi.

Lopputulos esiteltiin asiakkaalle 3D-mallinnuksena, jolloin asiakkaan on helpompi hahmottaa tuleva tila paremmin kuin yllä näkyvällä 2D-mittakuvalla.

(Kuva: www.fusion.com)

Palveluketju kulki asiakkaan yhteydenotosta, mittakäynnin kautta ensimmäisen suunnitelman tekoon ja tarjouksen esittelyyn. Keskustelimme jatkuvasti asiakkaan kanssa hänen toiveistaan uudessa keittiössä tai kylpyhuoneessa ja teimme suunnitelmaan tarvittaessa muutoksia.

Ensimmäisten viikkojen aikana kävin heti myös yrittäjän kanssa asiakkaiden kodeissa mittakäynneillä, jolloin tärkeää oli hyvä kontakti asiakkaaseen ja täsmällisien mittojen ottaminen kaikista mahdollisista ovista, korkeuksista, leveyksistä ja syvyyksistä. Ennen lopullisen suunnitelman piirtoa kävimme vielä tarkistusmitoilla, jotta kaikki olisi millilleen oikein lopputuotteessa.

Syksyllä yrityksessä aloitti ryhmäläiseni myös harjoittelun ja koulutin häntä alussa. Hän oli yhtä nopea oppimaan asiat kuin itsekin, joten alun jälkeen hän piirsi keittiöitä ja minä otin vastaan asiakkaita ja laskin tarjouksia yrityksen käyttämällä tarjouslaskentaohjelmalla.

Saimme projektiksi ulkomailla asuvan asiakkaan asunnon pintamateriaalien valinnan, itse olin myös rakentamassa asunnon keittiötä ja tekemässä pohjatöitä kuten seinien kittausta, näistä enemmän seuraavassa postauksessani.

Keskustelin sähköpostin välityksellä asiakkaan kanssa materiaali- ja väritoiveista ja asunnon ollessa pieni kaksio sovimme käyttävämme luonnollisia ja vaaleita sävyjä. Kävimme toisen harjoittelijan kanssa K-Raudassa vertailemassa hintoja ja materiaaleja, saimme tapeteista testipalat ja lainaksi laminaattipätkät. Näistä sommittelimme asiakkaalle sopivia yhdistelmiä ja hän valitsi mieleisensä. Tällainen pieni sivuprojekti oli mielenkiintoinen lisä usean viikon suunnitteluun ja tarjouksenlaskentaan ja pääsi tekemään hieman toisenlaista sisustustyötä.

Toiselle asiakkaalle tein kylpyhuone-/saunasuunnitelman käsinpiirtämällä, koska ohjelmassa sen tekeminen oli paikoitellen mutkikkaampaa. Oli pitkästä aikaa hauskaa ottaa värikynät ja skaalaustikku käteen ja suunnitella niin sanotusti sormet verillä. Vaikka ohjelmien käyttö on kyllä pitkässä juoksussa mukavaa ja helpootaa todella paljon, haluan silti tehdä myös käsin suunnitelmia. Itse piirtämällä saa kuvaan juuri sellaisen sohvan tai kiukaan kuin tarkoittaa.

Harjoitteluaikani oli erittäin mukavaa ja pääsin oikeasti tekemään paljon erilaisia asioita, parhaiten ajasta jäi mieleen suuren kartanon keittiöprojekti, jota teimme loppukesän ja syksyn ajan. Ajoimme pariin otteeseen Hämeenlinnaan, jossa eläkkeellä olevat sisarukset remontoivat lapsuudenkotinsa osittain kahdeksi asunnoksi ja niihin suunnittelimme kaksi keittiötä, kodinhoitohuoneen ja kylpyhuoneen. Asiakkaiden kanssa vietettiin aikaa myös tutustumalla toisen sisaruksen taidegalleriaan ja itse ihastuin useita vuosikymmeniä sitten asennettuihin tapetteihin, joista oli edelleen paloja seinillä.

Tapetointi 3. näyttö

Toinen osa lukuvuoden viimeisestä näytöstämme oli tapetointi. En ollut koskaan ennen koskenutkaan tapetteihin ja olinkin iloisesti yllättynyt miten helppoa kuviokohdistaminen on.

Saimme ensin oman tarpeen mukaan harjoitella tapetointia niin yksivärisillä kuin kuvio- ja vuorokohdisteisilla tapeteilla, osa ryhmästämme oli jo hyvinkin sinut tapettien käytössä ja tekivät näyttönsä joko koulun tiloihin tai talotyömaalla. Harjoittelimme eri menetelmiä kuten lastan ja harjan käyttöä sekä suoraan seinään liisteröitävillä non-wowen kuin esiliisteröitävillä tapeteilla.

Ylläolevat kuvat ovat ensimmäiset harjoitukseni. En tehnyt paloista koko seinän korkuisia, koska tiesin saavani ne liisteröityä paikoilleen, mutta keskityin enemmän suoruuteen ja kohdistukseen. Valkoinen helmitapetti oli puskuharjoitukseni, jossa näin miten helposti saan tapetin ylipäätänsä suoraksi seinälle. Ornamenttikuvioisessa tapetissa taas keskityin kuviokohdistukseen ja kulman ylitykseen.

Itse pidin eniten harjan ja kostean rätin kanssa työskentelystä, vaikka tapeteissani ei ollut struktuuripintaa en silti pitänyt metallilastalla tasoittamisesta. Käsituntuma on tässäkin lajissa erittäin oleellinen osa ja halusin varmistaa kaikki kohdat seinässä ihan omin näpein.

Tapettipöydät olivat kovassa käytössä ja välineiden sekä tilojen siisteys oli jälleen kerran arvossa arvaamattomassa. Itse harjan käyttäjänä pyyhin oman välineen aina joka tasoitusvetäisyn jälkeen, ihan myös sen vuoksi ettei tapettiin jäisi jälkiä ja liisteri kuivahtaa jämäkästi päivän työn jälkeen. Tapettisuikaleet oli helppo kuljettaa mittauksen ja leikkauksen jälkeen energiajätteisiin, jotta niihin ei liukasteltaisi ahtaissa tiloissa.

Suunnitellessani työtäni mittasin ensin kaikki tarvittavat palat ja leikkasin ne kerralla, jotten valtaisi tapettipöytää koko päiväksi. Numeroidut palat oli helppo kiinnittää yhteen putken ja työnteko nopeutui huomattavasti.

Näyttöni tein koppiimme kahdesta samanmallisesta, mutta erivärisestä tapetista. Näytössä tuli olla kuviokohdistus sekä kulman ylitys ja molemmat onnistuivat loistavasti. Pidin myös hieman kangaspintaisesta tapetista sen jälkeen kun alun harjoituksessani oli melko paksua paperitapettia.

Laatoitus ja mosaiikkityö 3. näyttö

Kolmas ja lukuvuoden viimeinen näyttötyö suoritettiin laatoituksesta ja tapetoinnista. Laatoitetun seinän keskelle jätimme leveän laatan korkuisen aukon, johon sijoittuisi tekemämme mosaiikkityö.

Suunnittelun jälkeen asetimme tukipuun, joka vatupassilla varmistettiin suoraksi, tällöin koko työ tulisi pohjiltaan olemaan suorassa. Jokainen ryhmästämme sekoitti seinälaastin vuorollaan, ainetta kului suuria määriä ja kaikki saivat tehtyä tasalaatuista laastia erittäin hyvin.

Laatoituksessa tuli tehdä aina aluksi testi kiinnitys, eli levittää ja haarukoida laasti, kiinnittää laatta ja irroittaa se. Tällöin laatan pohjasta näkee onko laastia tarpeeksi paljon, jotta se kiinnittyy joka paikasta kunnolla. Testi tuli tehdä niin monta kertaa, että pysyvyys oli taattu sitten pääsi jatkamaan rivistöä.

Laastia tuli laittaa paljon, jostain syystä tulee aina varottua materiaalien käyttöä ensin, mutta ronskin otteen oppii kyllä nopeasti. Laatoitus on sotkuista puuhaa ja asetettuja laattoja tuli puhdistaa aina hetken kuivumisen jälkeen. Muutenkin työpisteen siisteys saumanaruista lähtien oli erittäin tärkeää.

Koska harvoin seinät ja laatat sopivat yhteen mitoiltaan täydellisesti, meidän tuli käyttää myös laattaleikkuria. Sen toimintaperiaattena oli tehdä ensin laatan lasitukseen leikkaussauma ja sitten vääntimellä katkaista se. Todella ohutta kappaletta ei saa leikkurilla irroitettua ja tällöin käytetään pihtejä tai hohtimia, sähköleikkurikin on hyvä työväline myös pienten osien leikkauksessa.

Isot laatat olivat lattiaklinkkereitä, eli hieman painavempia kuin normaalit seinälaatat. Tämä teki niistä hieman omatahtoisempia eli paikalleen asetettuna ne helposti liikkuivat millin tai pari ja käsi mustelmilla niitä tuli hakattua paikoilleen. Painavuuden vuoksi myöskään saumanarua ei voinut poistaa aivan saman ajan kuluttua kuin kevyempien laattojen välistä.

Kaikkien laattojen ollessa paikoillaan aloitimme saumauksen vaalealla sauma-aineella ja reunoihin teimme liikuntasaumat valkoisella silikonilla. Saumojen saaminen siistiksi oli hieman hankalaa ainoastaan jos jokin laatoista oli jäänyt millin tai pari koholleen naapurista, onneksi näitä kohtia ei paljon ollut.

Mosaiikkityön aloitimme hajottamalla erivärisiä laattoja pieniin osiin ja asettelemalla ne paikoilleen suunnitelman mukaisesti. Paikoilleenmallaus taisi olla koko projektin aikaavievin osuus, aikaa toki oli hyvä käyttää, jotta seuraavissa vaiheissa ei tarvitsisi enää miettiä palojen paikkoja. Palojen samankokoisuus ja -muotoisuus on myös mosaiikkityössä helpottava asia, saumat kun pitäisi olla mahdollisimman samanpaksuisia. 

Kun mosaiikkipalat olivat oikeilla paikoillaan oli vuorossa kaikkein palojen hiominen joka toi esiin pienten palojen ongelmat kuten hajoamisen, selvisimme tästäkin kunnialla. Hionnan jälkeen liimasimme kaikki osat juuttikankaalle, jotta työn siirtely olisi helpompaa.

Kiinnitimme mosaiikkityön juuttikankaineen mittojen mukaan leikatun kipsilevyn päälle seinälaastilla. Puhdistimme saumoista tursuneet laastit ja sekoitimme sauma-aineen, jonka väriksi valitsimme vaalean harmaan koska suurinosa mosaiikeista oli vaaleita. Saumojen siistimisen jälkeen työ sai kuivua valmiiksi ja pääsimme mallaamaan sen seinälle omalle paikalleen.

Työtä ei kiinnitetty laattaseinään koska uudet opiskelijat tulevat jossain vaiheessa purkamaan meidän työmme omiensa alta. Gyproc-levy teki työstä taulumaisen ja antoi sille tukea, koulu saa pitää tämän muistona meistä.

Väliseinäharjoituksia

Väliseinien rakentaminen on yksi opintojemme osa-alue ja olemme sitä harjoitelleet rakentamalla tyhjästä koppirivistöjä. Näihin koppeihin teimme niin näyttötyön koteloinnista kuin tulemme tekemään laatoituksesta ja tapetoinnistakin.

Koppien rakennuksessa aloitimme perustuksilla, eli mittasimme ja rakensimme koppien pohjat lattialle, niiden liimauksen ja kiinnityksen jälkeen pystyimme kiinnittämään kulmapuut. Seinät teimme valmiiksi elementeiksi, jotka oli helppo nostaa paikoilleen kiinnittämistä varten.

Hieman jäi kieroutta, mutta sallittakoon se ensimmäistä kertaa rakentaville jotka aloittivat 13 metrin pituisesta "huonerivistöstä". Olemmehan monta kertaa kuulleet niin tapetointiin kuin muihinkin seiniin kohdistuvissa tehtävissä, että yleensä kaikki seinät ovat kieroja. Olettamushan on, että talot on suorassa mutta ei ne yleensä ole.

Koppien ollessa rakenteiltaan valmiit, meidän tuli levyttää ne gyproc-levyillä, jotka muuten painavat täysimittaisina ihan mukavasti. Tämä vaihe oli melko raskas yksintehtynä, mutta onneksi saimme touhuta pareina; toinen nosti levykengällä levyn oikeaan korkeuteen lattiasta ja piti sen mahdollisimman suorassa toisen poratessa kipsilevyn kiinni rakenteisiin.

Seinille levyt oli jollain tapaa helpot laittaa, mutta kattoa varten kehitimme tuen, joka tuki toista päätä kunnes toinen oli kiinnitetty.. Ei ollut se helpoin osuus saada levyä pitäessä pari metrinen lankku sen verran pönkkään, että luotti ettei koko levy kopsahda niskaan kun irroittaa kädet.

Kun kopeissamme oli seinät paikoillaan aloitimme rakentamaan kotelointia, joka oli näyttömme myös levytyksestä. Koteloinnin tehtävä on siis peittää putket ja muut mahdolliset rumentavat elementit, joita ei haluta seinän eteen näkyville.

Puusta rakensimme mittojen mukaan taas perusteet koteloinnille, jonka tuli olla L-mallinen, joko lattiasta kattoon tai kattoa pitkin. Puurungon päälle kiinnitimme taas kipsilevyjä, jotta se saisi saman muodon kuin alla oleva seinäkin.

 

Levyttämisen ja koteloinnin jälkeen alkoi ruuvipaikkojen kittaaminen sekä levyjen välisten rakojen saumaaminen. Lopputuloksena tuli siis olla täysin sileät seinät pohjamaaleineen.

Saumauksessa opin myös mitä tehdä jos sauma ei ole kunnolla kiinni ja mitä tehdä jottei sitä tarvitse kokonaan purkaa; mattoveitsi käteen ja kaunis viilto ilmaa sisältävälle alueelle ja huonosti kiinnittynyt sauma osa irtoaa nätisti, jonka jälkeen kitataan uudestaan ja hiotaan.

Saumaaminen oli mukavaa puuhaa jossa pääsi korjailemaan pieniä kieroumia ja huomasi konkreettisesti, että mitä virheitä aiemmin tulee ne joutuu korjaamaan soveltaen myöhemmin, hyvin ja tarkkojen mittojen mukaan tehtyä ei tarvitse korjailla jälkikäteen.

Talotyömaa

Olemme käyneet Heinolassa Salpauksen talotyömaalla jatkamassa sisätöitä, joita edellinen sisustaja-

ryhmä on tehnyt. Heillä on ollut ohjelmassaan muun muassa tapetoinnit ja maalaukset, me vuorostaan olemme tehneet listoituksia ja ovien karmien asennuksia.

Talotyömaavierailut ovat mukavaa vaihtelua koulutyöskentelylle ja oman osansa tekemiseen tuo se että talot tullaan myymään ihan oikeille ihmisille, joten niiden tulee olla oikeasti hyvin rakennetut.

 

Katto- ja jalkalistoituksen tekeminen on näpertämisen oloista puuhaa, mutta loppupeleissä se määrittää miltä tila tulee näyttämään kokonaisuudessaan. Listoituksella voidaan peittää virheitä ja huijata silmää, jolloin jotain osa-aluetta ei tarvitse purkaa kokonaan. Kärjistetysti listoittaja on siis se joka korjailee muiden tekemiä virheitä.

Kodinhoitohuoneeseen tuli varjolistoitus, jossa listassa on kapeat porrastukset sekä seinän että katon rajassa, jolloin pintoihin tulee varjo mikä tuo pintaan elävyyttä. Varjo tuo esiin myös paneelin tai laatoituksen virheet, joten kiinnityksessä tuli huolmata mikä kohta kaipasi enemmänkin listoittajan huomiota. Listoja jiiriin leikatessa tuli tietää miten päin palat katonrajaan menevät, muutoin ne leikkasi helpostikin väärinpäin ja varjotehostetta ei ollutkaan näkyvissä.

Jalkalistoja jouduimme laittamaan pariin kertaan, koska oviaukot olivat remppapojat leikanneet aivan liian suuriksi ja jouduimme sen vuoksi soveltamaan ovien karmien paikat uusiksi, listatkin totakai ovat liian lyhyet tällöin.

Kyllä se talo sieltä myyntiin vielä joku päivä saadaan.

Askon funkkis-tuolin verhoilu

Sain tuttavaltani työstettäväksi hänen löytönsä, joka kaipasi piristystä uuden kankaan muodossa sekä vähän käsinojien kiristystä. Oli hienoa päästä avaamaan 50-luvun tuotteen sielunelämää ja sen aikaisten työtapojen toimivuutta.

Aloitin työn irroittamalla useamman sataa niittiä, omaksi onnekseni niiden kiinnityksestä oli jo kauan ja ne oli hieman löystyneet. Tutkin samalla missä mikäkin kankaanpala on kiinni ja mitä kautta ne kiemurtelevat, paljon helpompi kiinnittää uudet palat paikoilleen.

Kun tuoli oli riisuttu vanhoista vaatteistaan oli aika katsoa mitä sen pehmusteille kuului, ei kovin hyvää. Muutenkin ohuet pehmusteet selkänojassa ja istuimessa olivat muuttuneet kuppimalliseksi. Istuimen jousituksena oli aikoinaan käytetty kumivyötä, jonka pystyi vielä kiristämään melkein viidellä sentillä. Selkänojaan laitoin juuttivöiden tilalle ohuemmat kumivyöt, jotka palautuvat toisin kuin alkuperäiset osat.

Pehmusteet vaihdoin uusiin ja vähän paksumpiin vaahtomuoveihin, istuimeen tuli vielä lisäpala alle tuomaan muotoa. 

Tuttavani oli kertonut väri- ja materiaalitoiveensa joiden mukaan lähdin etsimään sopivaa kangasta. Koulun lähitukku ei jälleen kerran pettänyt ja sieltä otinkin kaikki ehdotukseni.

Kankaan valintaa varten sain Henry borgin kangastukusta näytteitä mukaani, ja hinnat vaihtelivat napsakasti kuten verhoilukankailla yleensäkin, tässä kohtaa tulee aina opittua paljon hintaryhmistä ja myös siitä, mikä siinä verhoilussa sen hinnan tekee. Koska tuttavaani ei ole halvimmalla maulla pilattu, oli kangasvalinta itselleni jännittävä. Minun täytyi olla todella tarkkana juuri oikean määrän tilaamisessa sekä koko työstöprosessissa (varsinkin leikkauksessa). Kankaan suuntaa tuli miettiä, jotta nukka kulkee kauniisti ja samaan suuntaan niin istuimessa kuin selkänojan molemmin puolin.

Ompelu itsessään oli helppoa, mutta nitominen ja kankaan suoristus olivat hermoja koettelevaa. Viimeisenä vaiheena muutimme opettajan kanssa takasuojan kiinnitystä, joka oli alunperin päällenidottu muttei kovin siisti ja päätimme että ompelen sen käsin piilo-ompeleella (en ihmettele yhtään ettei 50-luvun massatuotanossa käytetä tätä menetelmää).

Lopuksi kiinnitin käsinojat takaisin kiinni ja samalla ne tuli kiristettyä niin hyvin kuin vanhaa puuta voi sen periksi antamatta kiristää.

Näyttö 1. Neliörahin verhoilu

Ensimmäinen näyttötyö suoritettiin verhoilussa, jossa jatkoimme aiemmin valmistuneen neliörahin työstöä.

Neliörahille tehtiin istuin vaahtomuovista sekä kehikkoon laitettiin jouset, joiden laitto tuntui olevan se haasteellisin osuus, mutta koko ryhmä selvisi siitäkin kunnialla.

Aloitimme jakson harjoittelemalla tulevaa näyttöä, eli kaikki tekivät alusta loppuun kaiken mitä tulisi tehdä varsinaisina näyttöpäivinä ilman opettajan ohjausta.

• Kehikon reunoihin niitattiin kiinnikkeet, joiden välille venytettiin jouset. Jousien oikea mitoitus, katkaisu ja päiden vääntäminen kuului tähän osuuteen.

• Jousien päälle niitattiin apukangas, joka estää istuinta painumasta jousiin kiinni.

• Oikean kokoinen vaahtomuovi istuimeksi, sen reunustus ohuemmalla vaahtomuovilla ja päällystys ohuella kuitukankaalla. Kaikki kiinnitettiin ruiskuliimalla paikoilleen.

• Tämän jälkeen seurasi varsinainen verhoiluosuus.

Verhoiluun hankin tekonahkaa, koska en ollut aiemmin käyttänyt nahkaa tai tekonahkaa, valintani ei osoittautunut tähän työhön helpoimmaksi työstettäväksi, sillä kulmikkaiden tuotteiden tekeminen ei ole tällä materiaalilla kovin yksinkertaista. Rahini kulmat jäivätkin hieman siseneviksi, mutta ei se kotona niin kovasti haittaa. Opinkin, että nahasta on helpompi tehdä pyöreitä tuotteita sitten tulevaisuudessa.

Tämän jälkeen aloitimme viralliset näyttömme ja siihen käytin opettajan osoittamaa kangasta, työ etenee nopeasti kun ideasta on saanut kiinni, on helpompi edetä suunnitelmallisesti kun tietää mikä vaihe on seuraavaksi vuorossa ja mitä mikäkin asia vaatii.