Pyöreä rahi on vihdoin verhoiltu ja tätähän oli odotettu. Pääsimme kunnolla käsiksi verhoilijan töihin ja saimme käyttää erilaisia välineitä, joita en itse tiennyt verhoilijoilla olevan käytössä.
Puuvalmiiseen rahiin leikattiin ensimmäisenä vaahtomuovista istuinpehmuste, sen korkeus oli omavalintainen ja itse halusin siitä mahdollisimman korkean ja pehmeän. Vaahtomuovi mallattiin kannen avulla ja isosta palasta leikattiin ensin neliönmuotoinen osa, josta lopulta leikattiin pyöreä ja oikeankokoinen osa. Jälleen tuli toimia niin että hukkaa jäisi mahdollisimman vähän. Tässä opimme, että verhoilijat käyttävät vannesahaa tällaisten paksujen materiaalien leikkaukseen.
Pehmusteen leikkaamisen jälkeen se ruiskuliimattiin kanteen kiinni. Ruiskuliima on vaaleanpunaista jotta tiedetään minne liimaa on jo tarttunut. Liimatessa tuli muistaa ruiskuttaa molemmat tarttumispinnat. Samalla liimasimme myös ohuempaa rullavaahtomuovia kannen reunaan ja vaipan ympärille, tämän kanssa piti olla varovainen sillä venyttäminen repi vaahtomuovin helposti rikki. Ohut vaahtomuovi rahin ympärillä pehmustaa ja suojaa kalustetta sekä lattiaa rikkoutumasta.
Liimaustöiden jälkeen pääsimme verhoilun kangasosioon, eli teimme lakanakankaasta ensin verhoilun ja näistä paloista piirsimme pahvikaavat. Sama vaihe kuin oli neulatyynyssäkin. Lakanakangasverhoilu tehtiin täsmälleen niin kuin tulisimme tekemään päällyskankaankin kanssa, opelun jälkeen se kiinnitettiin niittipyssyllä kanteen, vaippaan sekä pohjaan. Lakanakangas helpottaa päällyskankaan asettamista sillä vaahtomuovi on erittäin tarttuvaa.
Hankimme päällyskankaat itse valitsemastamme paikasta, oma kankaani oli musta ja plyyshimäinen eli pehmeä ja hieman kiiltävä. Kangasta hankin 1,5m, ja toiveena oli että siitä saisi myös tehtyä seuraavaksi tyynyn.
Kankaan leikkaamisen ja ompelumerkkiien teon jälkeen siirryimme ompelemaan teollisuuskoneille, joita en ole koskaan käyttänyt. Melko yksinkertaisia laitteita, mutta toki minen tuurillani langat halusivat jäädä jumiin, ja ihan vailla syytä. Tämä olikin ehkä turhauttavinta tehtävän aikana, koska olen tottunut korjaamaan laitteita ja niillä on aina looginen syy miksevät ne toimi, mutta tähän ei opettajakaan löytänyt loogista syytä.
Sain ompelukset kuitenkin siististi tehtyä ja pääsin jälleen kerran niittipyssyn varteen. Koska kankaani oli musta, minun tuli tussata hopeat niitit tummemmiksi, jotta ne eivät näkyisi lopulta niin voimakkaasti.
Rahin sisäpuolelle, kannen osiin ja pohjaan nidottiin samalla sertinkipalat eli apukangasta, joka tekee lopputuloksesta siistimmän ja suojaa kalustetta.
Työ oli loppupeleissä mukava ja voisin tehdä sen nyt uudestaan, omasta mielestäni kansi oli kaikkein onnistunein osa koko työssä.
 |
| Tästä lähdin liikeelle |
 |
| Tässä lopputulos |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti