Lahden historiallinen museo

Kävimme tänään tutustumassa Lahden historialliseen museoon, joka on aivan keskustan tuntumassa sijaitseva Hjalmar Åbergin suunnittelema ja vuonna 1897 rakennettu vaaleanpunainen kartano.

Kartanossa on tyylivaikutteita pohjoiseurooppalaisesta renessanssista ja saksalaisesta tiiligotiikasta.

Saimme rakennushistorian ja sisustustyylien kurssilla tehtäväksi havainnoida ja tutkia interiööriä, kalustetta sekä esinettä ja kirjoittaa niistä blogiimme. Suurin harmistus oli, ettemme päässeet näkemään Fellman-huonetta, joka uudistettu Kapteeni Fellmannin ajan mukaiseksi ja sen tutkiminen olisi ollut se mielenkiintoisin osuus museolla.

Valitsin interiöörin ja kalusteen tästä asetelmasta, uusklassistisia ja rokokoo-kalusteita esittelevä sisustus oli erittäin mielenkiintoinen ja sieltä löytyi monia vivahteita joista pidän. Kyseiset kalusteet olivat Harri, Alli ja Klaus Holman muistokokoelmasta vuosilta 1886-1963

Kalusteissa näkyi uusklassismin kalusteiden kapenevat jalat ja rauhalliset värit, pöydät ja tuolit olivat tummempaa puuta ja niitä oli eri käyttötarkoituksiin. Istuimien kankaat olivat raidallisia ja varovaisen koristeellisia.

Kalusteeksi valitsin seinäkkeen, jota kutsutaankin varjostimeksi. Näitä oli kaksi erilaista; toinen uusklassisempi ja toinen rokokoo-tyyliä, kummatkin olivat kauniita ja valinta tähän tehtävään oli vaikea, mutta ajattelin pysyä uusklassismissa kun olen aiemmatkin tehtävät tehnyt tästä tyylisuunnasta.

Varjostin oli noin 1,5m korkea ja sen ylitse pystyi näkemään. Sen alaosassa oli suorakaiteen muotoinen koristeosa, jossa oli uusklassiseen tyylin peruskoristuksia, eli haalealla pohjalla lehti- ja kultaköynnöksiä ja kiemuroita

Varjostin oli reunustettu kullanvärisillä raameilla ja niissäkin koristeellisuus oli uusklassien rauhallinen. Syy miksi pidän tyylistä onkin juuri se, että se vaikuttaa paljon rauhallisemmalta kuin se onkaan, tyylissä täytyy keskittyä yksityiskohtiin, jotta kunnolla huomaa sen koristeellisuuden.

Varjostimen yläosa oli verhoiltu kirjaillulla silkillä ja siinäkin peruselementit olivat selkeästi esillä; vaalea ja tumma sininen, kukat ja köynnökset ja kuvioiden säännöllisyys.

Viimeiseksi, muttei vähäisimmäksi jäi esineen tutkiminen. Historiallisessa museossa oli myös Viipurin museon näyttely, jossa oli paljon pikkuesineitä ja muun muassa eräs kaunis peili sekä asenäyttely, jossa esiteltiin niin ampuma-aseita kuin miekkojakin. Meinasin ensin valita katana-tyyppisen miekan, mutta päädyin lopulta mielestäni erikoisimpaan esineeseen näyttelyssä.

Tämä taulu, tai oikeammin reliefi, oli sijoitettuna heti historiallisen näyttelyn alkuun ja sen kolmiulotteisuus oli varmaan se mikä veti minua kiinnosti. Sen vierellä oli kaksi massiivisen kokista maalausta ja ne yleensä kiinnostavat minua suuresti, mutta tämä läpimitaltaan maksimissaan 50cm ollut teos jotenkin hymyilytti.

Tämä oli Greta ja Boris Sirpon Viipurin musiikkiopistolla lahjoittama ja se on ollut edellä mainitun lisäksi esillä aimmin myös Lahden konservatoriossa.

Esinettä oli vaikea analysoida, koska enempää tietoa en löytänyt kuin lahjoittajan ja se ei erityisemmin avannut teoksen historiaa. Teoksen aihe on rokokoota, mutta tyyli ja värit tuntuvat olevan uudemmalta ajalta ja sanoisinkin sen olevan valmistettu jälkityylien aikana, esimerkiksi uusrenesanssin tai uusklassismin aikakautena.

Pyöreän rahin verhoilu

Pyöreä rahi on vihdoin verhoiltu ja tätähän oli odotettu. Pääsimme kunnolla käsiksi verhoilijan töihin ja saimme käyttää erilaisia välineitä, joita en itse tiennyt verhoilijoilla olevan käytössä.

Puuvalmiiseen rahiin leikattiin ensimmäisenä vaahtomuovista istuinpehmuste, sen korkeus oli omavalintainen ja itse halusin siitä mahdollisimman korkean ja pehmeän. Vaahtomuovi mallattiin kannen avulla ja isosta palasta leikattiin ensin neliönmuotoinen osa, josta lopulta leikattiin pyöreä ja oikeankokoinen osa. Jälleen tuli toimia niin että hukkaa jäisi mahdollisimman vähän. Tässä opimme, että verhoilijat käyttävät vannesahaa tällaisten paksujen materiaalien leikkaukseen.

Pehmusteen leikkaamisen jälkeen se ruiskuliimattiin kanteen kiinni. Ruiskuliima on vaaleanpunaista jotta tiedetään minne liimaa on jo tarttunut. Liimatessa tuli muistaa ruiskuttaa molemmat tarttumispinnat. Samalla liimasimme myös ohuempaa rullavaahtomuovia kannen reunaan ja vaipan ympärille, tämän kanssa piti olla varovainen sillä venyttäminen repi vaahtomuovin helposti rikki. Ohut vaahtomuovi rahin ympärillä pehmustaa ja suojaa kalustetta sekä lattiaa rikkoutumasta.

Liimaustöiden jälkeen pääsimme verhoilun kangasosioon, eli teimme lakanakankaasta ensin verhoilun ja näistä paloista piirsimme pahvikaavat. Sama vaihe kuin oli neulatyynyssäkin. Lakanakangasverhoilu tehtiin täsmälleen niin kuin tulisimme tekemään päällyskankaankin kanssa, opelun jälkeen se kiinnitettiin niittipyssyllä kanteen, vaippaan sekä pohjaan. Lakanakangas helpottaa päällyskankaan asettamista sillä vaahtomuovi on erittäin tarttuvaa.

Hankimme päällyskankaat itse valitsemastamme paikasta, oma kankaani oli musta ja plyyshimäinen eli pehmeä ja hieman kiiltävä. Kangasta hankin 1,5m, ja toiveena oli että siitä saisi myös tehtyä seuraavaksi tyynyn.

              

Kankaan leikkaamisen ja ompelumerkkiien teon jälkeen siirryimme ompelemaan teollisuuskoneille, joita en ole koskaan käyttänyt. Melko yksinkertaisia laitteita, mutta toki minen tuurillani langat halusivat jäädä jumiin, ja ihan vailla syytä. Tämä olikin ehkä turhauttavinta tehtävän aikana, koska olen tottunut korjaamaan laitteita ja niillä on aina looginen syy miksevät ne toimi, mutta tähän ei opettajakaan löytänyt loogista syytä.

Sain ompelukset kuitenkin siististi tehtyä ja pääsin jälleen kerran niittipyssyn varteen. Koska kankaani oli musta, minun tuli tussata hopeat niitit tummemmiksi, jotta ne eivät näkyisi lopulta niin voimakkaasti.

Rahin sisäpuolelle, kannen osiin ja pohjaan nidottiin samalla sertinkipalat eli apukangasta, joka tekee lopputuloksesta siistimmän ja suojaa kalustetta.

Työ oli loppupeleissä mukava ja voisin tehdä sen nyt uudestaan, omasta mielestäni kansi oli kaikkein onnistunein osa koko työssä.

Tästä lähdin liikeelle

Tässä lopputulos