Lahden historiallinen museo

Kävimme tänään tutustumassa Lahden historialliseen museoon, joka on aivan keskustan tuntumassa sijaitseva Hjalmar Åbergin suunnittelema ja vuonna 1897 rakennettu vaaleanpunainen kartano.

Kartanossa on tyylivaikutteita pohjoiseurooppalaisesta renessanssista ja saksalaisesta tiiligotiikasta.

Saimme rakennushistorian ja sisustustyylien kurssilla tehtäväksi havainnoida ja tutkia interiööriä, kalustetta sekä esinettä ja kirjoittaa niistä blogiimme. Suurin harmistus oli, ettemme päässeet näkemään Fellman-huonetta, joka uudistettu Kapteeni Fellmannin ajan mukaiseksi ja sen tutkiminen olisi ollut se mielenkiintoisin osuus museolla.

Valitsin interiöörin ja kalusteen tästä asetelmasta, uusklassistisia ja rokokoo-kalusteita esittelevä sisustus oli erittäin mielenkiintoinen ja sieltä löytyi monia vivahteita joista pidän. Kyseiset kalusteet olivat Harri, Alli ja Klaus Holman muistokokoelmasta vuosilta 1886-1963

Kalusteissa näkyi uusklassismin kalusteiden kapenevat jalat ja rauhalliset värit, pöydät ja tuolit olivat tummempaa puuta ja niitä oli eri käyttötarkoituksiin. Istuimien kankaat olivat raidallisia ja varovaisen koristeellisia.

Kalusteeksi valitsin seinäkkeen, jota kutsutaankin varjostimeksi. Näitä oli kaksi erilaista; toinen uusklassisempi ja toinen rokokoo-tyyliä, kummatkin olivat kauniita ja valinta tähän tehtävään oli vaikea, mutta ajattelin pysyä uusklassismissa kun olen aiemmatkin tehtävät tehnyt tästä tyylisuunnasta.

Varjostin oli noin 1,5m korkea ja sen ylitse pystyi näkemään. Sen alaosassa oli suorakaiteen muotoinen koristeosa, jossa oli uusklassiseen tyylin peruskoristuksia, eli haalealla pohjalla lehti- ja kultaköynnöksiä ja kiemuroita

Varjostin oli reunustettu kullanvärisillä raameilla ja niissäkin koristeellisuus oli uusklassien rauhallinen. Syy miksi pidän tyylistä onkin juuri se, että se vaikuttaa paljon rauhallisemmalta kuin se onkaan, tyylissä täytyy keskittyä yksityiskohtiin, jotta kunnolla huomaa sen koristeellisuuden.

Varjostimen yläosa oli verhoiltu kirjaillulla silkillä ja siinäkin peruselementit olivat selkeästi esillä; vaalea ja tumma sininen, kukat ja köynnökset ja kuvioiden säännöllisyys.

Viimeiseksi, muttei vähäisimmäksi jäi esineen tutkiminen. Historiallisessa museossa oli myös Viipurin museon näyttely, jossa oli paljon pikkuesineitä ja muun muassa eräs kaunis peili sekä asenäyttely, jossa esiteltiin niin ampuma-aseita kuin miekkojakin. Meinasin ensin valita katana-tyyppisen miekan, mutta päädyin lopulta mielestäni erikoisimpaan esineeseen näyttelyssä.

Tämä taulu, tai oikeammin reliefi, oli sijoitettuna heti historiallisen näyttelyn alkuun ja sen kolmiulotteisuus oli varmaan se mikä veti minua kiinnosti. Sen vierellä oli kaksi massiivisen kokista maalausta ja ne yleensä kiinnostavat minua suuresti, mutta tämä läpimitaltaan maksimissaan 50cm ollut teos jotenkin hymyilytti.

Tämä oli Greta ja Boris Sirpon Viipurin musiikkiopistolla lahjoittama ja se on ollut edellä mainitun lisäksi esillä aimmin myös Lahden konservatoriossa.

Esinettä oli vaikea analysoida, koska enempää tietoa en löytänyt kuin lahjoittajan ja se ei erityisemmin avannut teoksen historiaa. Teoksen aihe on rokokoota, mutta tyyli ja värit tuntuvat olevan uudemmalta ajalta ja sanoisinkin sen olevan valmistettu jälkityylien aikana, esimerkiksi uusrenesanssin tai uusklassismin aikakautena.

Pyöreän rahin verhoilu

Pyöreä rahi on vihdoin verhoiltu ja tätähän oli odotettu. Pääsimme kunnolla käsiksi verhoilijan töihin ja saimme käyttää erilaisia välineitä, joita en itse tiennyt verhoilijoilla olevan käytössä.

Puuvalmiiseen rahiin leikattiin ensimmäisenä vaahtomuovista istuinpehmuste, sen korkeus oli omavalintainen ja itse halusin siitä mahdollisimman korkean ja pehmeän. Vaahtomuovi mallattiin kannen avulla ja isosta palasta leikattiin ensin neliönmuotoinen osa, josta lopulta leikattiin pyöreä ja oikeankokoinen osa. Jälleen tuli toimia niin että hukkaa jäisi mahdollisimman vähän. Tässä opimme, että verhoilijat käyttävät vannesahaa tällaisten paksujen materiaalien leikkaukseen.

Pehmusteen leikkaamisen jälkeen se ruiskuliimattiin kanteen kiinni. Ruiskuliima on vaaleanpunaista jotta tiedetään minne liimaa on jo tarttunut. Liimatessa tuli muistaa ruiskuttaa molemmat tarttumispinnat. Samalla liimasimme myös ohuempaa rullavaahtomuovia kannen reunaan ja vaipan ympärille, tämän kanssa piti olla varovainen sillä venyttäminen repi vaahtomuovin helposti rikki. Ohut vaahtomuovi rahin ympärillä pehmustaa ja suojaa kalustetta sekä lattiaa rikkoutumasta.

Liimaustöiden jälkeen pääsimme verhoilun kangasosioon, eli teimme lakanakankaasta ensin verhoilun ja näistä paloista piirsimme pahvikaavat. Sama vaihe kuin oli neulatyynyssäkin. Lakanakangasverhoilu tehtiin täsmälleen niin kuin tulisimme tekemään päällyskankaankin kanssa, opelun jälkeen se kiinnitettiin niittipyssyllä kanteen, vaippaan sekä pohjaan. Lakanakangas helpottaa päällyskankaan asettamista sillä vaahtomuovi on erittäin tarttuvaa.

Hankimme päällyskankaat itse valitsemastamme paikasta, oma kankaani oli musta ja plyyshimäinen eli pehmeä ja hieman kiiltävä. Kangasta hankin 1,5m, ja toiveena oli että siitä saisi myös tehtyä seuraavaksi tyynyn.

              

Kankaan leikkaamisen ja ompelumerkkiien teon jälkeen siirryimme ompelemaan teollisuuskoneille, joita en ole koskaan käyttänyt. Melko yksinkertaisia laitteita, mutta toki minen tuurillani langat halusivat jäädä jumiin, ja ihan vailla syytä. Tämä olikin ehkä turhauttavinta tehtävän aikana, koska olen tottunut korjaamaan laitteita ja niillä on aina looginen syy miksevät ne toimi, mutta tähän ei opettajakaan löytänyt loogista syytä.

Sain ompelukset kuitenkin siististi tehtyä ja pääsin jälleen kerran niittipyssyn varteen. Koska kankaani oli musta, minun tuli tussata hopeat niitit tummemmiksi, jotta ne eivät näkyisi lopulta niin voimakkaasti.

Rahin sisäpuolelle, kannen osiin ja pohjaan nidottiin samalla sertinkipalat eli apukangasta, joka tekee lopputuloksesta siistimmän ja suojaa kalustetta.

Työ oli loppupeleissä mukava ja voisin tehdä sen nyt uudestaan, omasta mielestäni kansi oli kaikkein onnistunein osa koko työssä.

Tästä lähdin liikeelle

Tässä lopputulos

Verhoilun aloitus

Verhoilun aloitimme ompeluharjoituksilla, jotta tulisi tuntumaa sekä käsin että koneella ompeluun. 

Ensimmäinen työ oli neulatyyny, joka kasattiin pahviputkesta, vanusta ja lakanakankaasta. Pohjaan laitoin pahviympyrän, jotta se olisi tukevampi eikä vanu tekisi siitä kiikkerää. Työ oli minikoossa harjoittelua pyöreän rahin verhoiluun, koska suhteellisen samoilla tavoilla tulisimme rahinkin verhoilemaan.

Ensimmäiseksi mittasimme tulevan neulatyynymme, joka verhoiltiin ensin lakanakankaalla ja lakanapalojen mukaan tehtiin pahvikaavat, jotta päällikangasta aloittaessa ei tarvitsisi mittailla kaikkea uudelleen. Työn edetessä huomattavat mittamuutokset yms. voi myös samalla korjata kaavoihin, jolloin kaikki on kunnossa oikeaa kangasta varten.

Pohjapala ja ympärys ommeltiin koneella yhteen. Tässä kohtaa testattiin jo kangasmerkkien käyttöä ja opittiin niiden hyödyllisyys. Sivusauma ommeltiin myös koneella. Toki täytyy välillä mallata pahviputkilon päälle, ovatko mitat pitäneet paikkansa.

Seuraavaksi putkilo täytettiin vanulla ja kansiympyrä ommeltiin käsin piilo-ommelta käyttäen. Tässäkin osuudessa voi käyttää merkkejä, jotta pysyy reitillä.

Toisena treenityönä teimme patakintaan, johon sain käytettyä samaa jämäkangasta kuin neulatyynyynkin. Tarvitsi vain ommella kaksi palaa yhteen, jotta sain tarpeeksi suuren palan kintaan toiseksi puoleksi.

Kintaaseen tuli eristävää vanukangasta sisäpinnalle ja kolmea kaavaa käyttäen ommeltiin osat yhteen. 

Ensimmäinen maalaustyö

Aloitimme ensimmäisen maalaustyömme kiertelemällä koulua ja valitsimme matkan varrelta itsellemme seinän, jonka maalaamme vapaasti valittavan idean mukaan. Oma seinäni löytyi rauhalliselta käytävältä, jossa saa tuuletuksenkin toimimaan sivuovesta.

Oman työni aloitin tapetinpoistolla, mikä ei ollut nopein osa tässä työssä, koska seinälleni oli aiemmin joku laittanut kolme erilaista tapettia (kaksi paperitapettia ja keskelle boordi). Paperitapetit irtosivat vettä käyttämällä, mutta boordi vaati todellista tahdonvoimaa. Lopulta oli seinä kuitenkin tyhjä ja pääsin pesemään sen, jotta voin tarkistella tasoituksen tarvetta.

Seinän tasoitus oli omalta osaltani melko helppo, koska tarvetta oli vain ohuelle kerrokselle. Tasoitteen kuivumisen aikana maalasin oman alueeni ulkopuolelta putkistoa ja seinää valkoiseksi, jotta lopputulos olisi nätimpi. Tämän jälkeen teippailin rajat ja sekoitin Remontti-Ässästä ja Avatint-väripastasta haalean lilan pohjamaalin, joka olisi toki voinut olla lopullista ideaani ajatellen tummempikin. Sitten päästiin kunnolla telan varteen. Homma tuntuu kivasti käsissä, varsinkin kun yrittää tehdä supertarkasti. Työ eteni tässä vaiheessa nopeammin kuin oletin.

Jäljelle jääneeseen pohjamaaliin sekoitin lisää samaa pastaa, jotta saisin raitoja varten tummemman maalin. Ja oikea värihän sieltä tuli!

Raidat valmiina ja päälle siluetti Liisa, joka valmistettiin perinteisesti kalvolla, piirtoheittimellä sekä jättipaperilla. Seinään Liisa laitettiin sablonilla sekä mustaa sisustusmaalia ja Yki-kivipinnoitetta sekoittamalla saatua mössöä (eli paksua ja hiekkaista maalia) käyttämällä. Sain vielä idean tekstistä, koska aikaa ja maalia löytyi vielä. Tekstikin siis samaa hiekkamaalia.

Ja tadaaa.. Siinä hän on, ensimmäinen täysin valmis koulutyöni :)

              

Habitare 2014

Ensimmäinen kouluretkemme sijoittui Helsingissä järjestettäville Habitare-messuille. Samaan aikaan Messukeskuksessa vietettiin myös Antiikki- sekä Art-messuja.

Itse en ole koskaan aiemmin vieraillut näillä messuilla ja odotuksen alaani ajatellen olivat melko korkealla. Myös näin keräilijäluonteena olin innostunut ilmaiseksi jaettavasta krääsästä, joka opettajamme mukaan aiempina vuosina ollut erittäin laadukasta ja käytettävää. Moni ryhmästämme kuitenkin huomasi, ettei jaettavaa ollut ja muutenkin messut tuntuivat tylsistyneen, uskon että laman vaikutukset näkyvät tässäkin.

Kaikesta huolimatta löysin paljon mielenkiintoisia esineitä, elektroniikkaa ja sisustuksia, toki myös Art-messut ja Antiikkikin tuli kierrettyä läpi.

               

Ylimmissä kuvissa näkyy minkokoisia saunoja. Törmäsimme kaverini kanssa osastoon, jossa esiteltiin pieniin tiloihin soveltuvia saunarakennelmia ja ensimmäistä kertaa näin tavallisen saunan yhdelle henkilölle. Kahden hengen sauna oli samanlainen kuin infrapunasaunat, joiden fani en erityisemmin ole.

Design-osastolla oli todella paljon erilaisia valamisimia ja tämän vuoden design-teema oli kierrätys, se näkyi myös joissain valaisimissa. Vaaleanpunainen valaisin oli todella suloinen ja voisin itsekin ottaa jopa tuossa värissä sellaisen kotiini.

Oma mieltymykseni muun muassa puulaatujen suhteen on mitä tummempi sitä parempi. Ihastuin piharakennuksiin ja terassille sopivaan ruokrailutilaan. Niissä oli kovin syksyinen tunnelma.

    

Art-messuilla oli niin abstraktimpaa kuin klassisempaa teosta. Kaverini kanssa törmäsimme erään taiteilijan teokseen, joka oli tehty sapluunoista joita hän oli käyttänyt graafiseen kuvantamiseen. Yllä olevat samurait olivat siis revittyä sapluunaa muotoilemalla tehtyjä ja hieman yli pari metriä korkeita.

Messuilta löytyneitä erikoisuuksia olivat jättimäinen hierontatuoli, joka imaisi istujan sisäänsä, kerros-sängyksi muuttuva sohva vaikkapa mökille ja sianpää-pistokerasiaseinä.

Eräs osasto esitteli vanhoista rullalaudoista tehtyjä penkkejä. Oli hienoa nähdä kuinka erilaisista tavaroista niin moni on keksinyt tehdä kierrätystuotteita.

Yllä olevat kuvat ovat minulle mieluisimmalta osastolta. Sen tuotteissa ja sisustuksessa oli paljon vaikutteita vanhasta teollistumisen aikakaudesta ja todella erikoisia koristeita. Tilassa oli suuri takorautainen sänky ja väritys oli pitkälti musta.

      

                  

Messuilla oli esillä paljon erilaisia valaisimia, löytyi todella valtavia kattovalaisimia ja sitten vastapainoksi suloisia pieniä pöytävalaisimia, kuten ylemmässä kuvassa näkyy.

Väreillä ja materiaaleilla leikittely näkyi tuotteissa. Ekologisuus ja tuunaus teemat tulivat vahvasti esille myös.

Viimeisessä kuvassa on saviastioita, joita voi huuhdella kylmässä vedessä ja ne kylmenevät itsekseen.  Viileys kesti useita tunteja ja sen avulla voi säilyttää niin juomia kuin ruokiakin vaikka kesäkuumalla.  Jos rahatilanne olisi yhtään antanut myöden, olisin ostanut koko setin näitä.