Kolmas ja lukuvuoden viimeinen näyttötyö suoritettiin laatoituksesta ja tapetoinnista. Laatoitetun seinän keskelle jätimme leveän laatan korkuisen aukon, johon sijoittuisi tekemämme mosaiikkityö.
Suunnittelun jälkeen asetimme tukipuun, joka vatupassilla varmistettiin suoraksi, tällöin koko työ tulisi pohjiltaan olemaan suorassa. Jokainen ryhmästämme sekoitti seinälaastin vuorollaan, ainetta kului suuria määriä ja kaikki saivat tehtyä tasalaatuista laastia erittäin hyvin.
Laatoituksessa tuli tehdä aina aluksi testi kiinnitys, eli levittää ja haarukoida laasti, kiinnittää laatta ja irroittaa se. Tällöin laatan pohjasta näkee onko laastia tarpeeksi paljon, jotta se kiinnittyy joka paikasta kunnolla. Testi tuli tehdä niin monta kertaa, että pysyvyys oli taattu sitten pääsi jatkamaan rivistöä.
Laastia tuli laittaa paljon, jostain syystä tulee aina varottua materiaalien käyttöä ensin, mutta ronskin otteen oppii kyllä nopeasti. Laatoitus on sotkuista puuhaa ja asetettuja laattoja tuli puhdistaa aina hetken kuivumisen jälkeen. Muutenkin työpisteen siisteys saumanaruista lähtien oli erittäin tärkeää.
Koska harvoin seinät ja laatat sopivat yhteen mitoiltaan täydellisesti, meidän tuli käyttää myös laattaleikkuria. Sen toimintaperiaattena oli tehdä ensin laatan lasitukseen leikkaussauma ja sitten vääntimellä katkaista se. Todella ohutta kappaletta ei saa leikkurilla irroitettua ja tällöin käytetään pihtejä tai hohtimia, sähköleikkurikin on hyvä työväline myös pienten osien leikkauksessa.
Isot laatat olivat lattiaklinkkereitä, eli hieman painavempia kuin normaalit seinälaatat. Tämä teki niistä hieman omatahtoisempia eli paikalleen asetettuna ne helposti liikkuivat millin tai pari ja käsi mustelmilla niitä tuli hakattua paikoilleen. Painavuuden vuoksi myöskään saumanarua ei voinut poistaa aivan saman ajan kuluttua kuin kevyempien laattojen välistä.
Kaikkien laattojen ollessa paikoillaan aloitimme saumauksen vaalealla sauma-aineella ja reunoihin teimme liikuntasaumat valkoisella silikonilla. Saumojen saaminen siistiksi oli hieman hankalaa ainoastaan jos jokin laatoista oli jäänyt millin tai pari koholleen naapurista, onneksi näitä kohtia ei paljon ollut.
Mosaiikkityön aloitimme hajottamalla erivärisiä laattoja pieniin osiin ja asettelemalla ne paikoilleen suunnitelman mukaisesti. Paikoilleenmallaus taisi olla koko projektin aikaavievin osuus, aikaa toki oli hyvä käyttää, jotta seuraavissa vaiheissa ei tarvitsisi enää miettiä palojen paikkoja. Palojen samankokoisuus ja -muotoisuus on myös mosaiikkityössä helpottava asia, saumat kun pitäisi olla mahdollisimman samanpaksuisia.
Kun mosaiikkipalat olivat oikeilla paikoillaan oli vuorossa kaikkein palojen hiominen joka toi esiin pienten palojen ongelmat kuten hajoamisen, selvisimme tästäkin kunnialla. Hionnan jälkeen liimasimme kaikki osat juuttikankaalle, jotta työn siirtely olisi helpompaa.
Kiinnitimme mosaiikkityön juuttikankaineen mittojen mukaan leikatun kipsilevyn päälle seinälaastilla. Puhdistimme saumoista tursuneet laastit ja sekoitimme sauma-aineen, jonka väriksi valitsimme vaalean harmaan koska suurinosa mosaiikeista oli vaaleita. Saumojen siistimisen jälkeen työ sai kuivua valmiiksi ja pääsimme mallaamaan sen seinälle omalle paikalleen.
Työtä ei kiinnitetty laattaseinään koska uudet opiskelijat tulevat jossain vaiheessa purkamaan meidän työmme omiensa alta. Gyproc-levy teki työstä taulumaisen ja antoi sille tukea, koulu saa pitää tämän muistona meistä.
