Väliseinien rakentaminen on yksi opintojemme osa-alue ja olemme sitä harjoitelleet rakentamalla tyhjästä koppirivistöjä. Näihin koppeihin teimme niin näyttötyön koteloinnista kuin tulemme tekemään laatoituksesta ja tapetoinnistakin.
Koppien rakennuksessa aloitimme perustuksilla, eli mittasimme ja rakensimme koppien pohjat lattialle, niiden liimauksen ja kiinnityksen jälkeen pystyimme kiinnittämään kulmapuut. Seinät teimme valmiiksi elementeiksi, jotka oli helppo nostaa paikoilleen kiinnittämistä varten.
Hieman jäi kieroutta, mutta sallittakoon se ensimmäistä kertaa rakentaville jotka aloittivat 13 metrin pituisesta "huonerivistöstä". Olemmehan monta kertaa kuulleet niin tapetointiin kuin muihinkin seiniin kohdistuvissa tehtävissä, että yleensä kaikki seinät ovat kieroja. Olettamushan on, että talot on suorassa mutta ei ne yleensä ole.
Koppien ollessa rakenteiltaan valmiit, meidän tuli levyttää ne gyproc-levyillä, jotka muuten painavat täysimittaisina ihan mukavasti. Tämä vaihe oli melko raskas yksintehtynä, mutta onneksi saimme touhuta pareina; toinen nosti levykengällä levyn oikeaan korkeuteen lattiasta ja piti sen mahdollisimman suorassa toisen poratessa kipsilevyn kiinni rakenteisiin.
Seinille levyt oli jollain tapaa helpot laittaa, mutta kattoa varten kehitimme tuen, joka tuki toista päätä kunnes toinen oli kiinnitetty.. Ei ollut se helpoin osuus saada levyä pitäessä pari metrinen lankku sen verran pönkkään, että luotti ettei koko levy kopsahda niskaan kun irroittaa kädet.
Kun kopeissamme oli seinät paikoillaan aloitimme rakentamaan kotelointia, joka oli näyttömme myös levytyksestä. Koteloinnin tehtävä on siis peittää putket ja muut mahdolliset rumentavat elementit, joita ei haluta seinän eteen näkyville.
Puusta rakensimme mittojen mukaan taas perusteet koteloinnille, jonka tuli olla L-mallinen, joko lattiasta kattoon tai kattoa pitkin. Puurungon päälle kiinnitimme taas kipsilevyjä, jotta se saisi saman muodon kuin alla oleva seinäkin.
Levyttämisen ja koteloinnin jälkeen alkoi ruuvipaikkojen kittaaminen sekä levyjen välisten rakojen saumaaminen. Lopputuloksena tuli siis olla täysin sileät seinät pohjamaaleineen.
Saumauksessa opin myös mitä tehdä jos sauma ei ole kunnolla kiinni ja mitä tehdä jottei sitä tarvitse kokonaan purkaa; mattoveitsi käteen ja kaunis viilto ilmaa sisältävälle alueelle ja huonosti kiinnittynyt sauma osa irtoaa nätisti, jonka jälkeen kitataan uudestaan ja hiotaan.
Saumaaminen oli mukavaa puuhaa jossa pääsi korjailemaan pieniä kieroumia ja huomasi konkreettisesti, että mitä virheitä aiemmin tulee ne joutuu korjaamaan soveltaen myöhemmin, hyvin ja tarkkojen mittojen mukaan tehtyä ei tarvitse korjailla jälkikäteen.
